Pääsimme värittämään maailmankartan alueita sen mukaan minkälaisia tunteita mikäkin alue herättää. Omassa kartassani sininen kertoo positiivisista, punainen negatiivisista ja valkoinen neutraaleista tuntemuksista.
Kuten kuvasta huomaa, suhtaudun suurimpaan osaan maailmasta hyvin neutraalisti. En koe, että minun tarvitsisi suhtautua negatiivisesti mihinkään alueeseen, josta en sen tarkemmin osaa sanoa mitään. Jokaisessa maassa on varmasti myös jotain positiivista. Lisäksi seuraan niin vähän uutisointia tms., jotta voisin luoda suoria negatiivisia mielipiteitä. Tästä syystä on suhtaudun mieluiten mahdollisimman neutraalisti
Muutama maailmankolkka sain minut kuitenkin erityisen positiiviseksi, sillä nämä ovat maita, joissa haluaisin käydä tai olen jo käynyt. Merkitsin siniseksi vain ensimmäiseksi mieleeni tulleet. Näitä maita olivat Islanti, Espanja, Meksiko ja Uusi-Seelanti.
 |
| Lähde: http://www.pallontallaajat.net/maat/aasia-ja-oseania/uusi-seelanti-2/ |
Luulen, että etenkin positiiviseen suuntaan mieleni voi muuttua, mutta negatiiviseen suuntaan tarvitaan jo paljon syitä ja kokemuksia, sillä en halua luoda turhia ennakkoluuloja syyttäsuotta. Useimmat kuitenkin kokevat paljolti myös negatiivisia tunteita joitain maita kohtaan. Tällaisten näkemysten ongelma on usein, että tätä mielipidettä jaetaan eteenpäin ja näin saadaan myös muiden negatiiviset mielipiteet kyseistä maata kohtaan.
Stereotypioihin sorrun usein itsekin, vaikka kuinka yrittäisin niitä vältellä. Niitä on kuitenkin hankala vältellä, sillä tällaisia stereotypioita edesauttavia vaikuttajia tulee koko ajan useasta suunnasta lisää. Sama koskee valitettavasti myös ennakkoluuloja. Ihmisen mieleen voivat vaikuttaa helposti mm. muiden mielipiteet, uutisoinnit ja medioinnit, kirjat ja elokuvat, kiinnostuksen kohteet, omat kokemukset, omat käsitykset sekä asuminen. Vaikuttajia on siis hyvin monia.
Mielestäni kukaan toinen ei voi tarkasti määritellä, minkä maalaiseksi minä tai kukaan muu määrittelee itsensä. Minä olen aina asunut kyllä Suomessa, joten tunnen olevani suomalainen. Toisaalta kuntien tasolla en tunne olevani lappeenrantalainen, vaikka seitsemän vuotta olenkin Lappeenrannassa asunut. Olen sisimmässäni jämsänkoskelainen ja tunnen tulevani omannäköiseeni paikkaan, kun saavun Jämsänkoskelle. Siellä on se, mistä minä eritoten pidän, nimittäin metsä ja järvi. Pieni paikka Keski-Suomessa, mutta minun lapsuudenkotini.
Omissa tuttavissani on ihmisiä, jotka ovat asuneet tai jopa syntyneet ulkomailla, ja useimmat etenkin ulkomailla syntyneet kokevat sisimmissään olevan tämän maan kansalaisia, eivätkä niinkään suomalaisina, vaikka he olisivatkin asuneet suurimman osan elämästään Suomessa. Useilla ihmisillä on voimakkaat tunnesiteet juuriaan kohtaan, kuten myös äidilläni. Tämän vuoksi muutimme Lappeenrantaan, kun äitini tunti niin suurta halua palata takaisin juurilleen, eikä mikään enää pidätellyt häntä.
Suomalaista ihmistä ei voi määritellä, mutta kuten myös kaikilla muilla, on myös suomalaisella stereotypiansa, josta monet ulkomaiset suomalaisen tunnistavat ja muistavat. Nämäkään stereotypiat eivät aina täysin pidä paikkaansa, mutta on niissä huomattavissa myös suomalaisia kuvaavia mielipiteitä. Ulkomaisilta ihmisiltä kysellessä suomalaiset tunnistaa usein isoista rinnoista, sinisistä silmistä, vaaleista hiuksista, ruisleivästä, junttiudesta, syrjäytyneisyydestä ja salmiakista. Suomalaiset ulkoiluttavat kadulla jääkarhujaan, eivätkä he päästä ketään käden ja puukon mittaa lähemmäksi. Näin siis ulkomaalaisten mielestä asia menee.
| Lähde: http://www.jw.org/fi/ |
Ulkomailta muuttanut henkilö muuttuu lain silmissä suomalaiseksi, vasta Suomen kansallisuuden saatuaan, mutta kaikki lähtee sisältä, milloin hän itse kokee olevansa suomalainen, jos kokee ollenkaan. Minä suomalaisena olen kohtuullisen stereotyyppinen suomalainen. Arvostan luontoa, enkä aina liiemmin välitä muista ihmisistä, ja olen aika metsäläinen. Tavat ja kultuurimme yhdistää minut suomalaisiin, vaikken minäkään aina ihan stereotyyppisin suomalainen ole.
Kulttuurinen ja alueellinen identiteetti määrittävät mihin ihminen tuntee kuuluvansa. On mahdollista kuulua myös useisiin eri ryhmiin ja alueisiin.
Kulttuurisen globalisaation ansiosta maiden erilaiset tavat alkavat sekoittua keskenään. Yhteyksien lisääntyessä maissa kulttuurit ovat vuorovaikutuksessa keskenään, jonka seurauksena eri kulttuurien piirteet alkavat sekoittua. Nykypäivän ihmiset eivät välttämättä edes tiedä, jos jokin tapa onkin alkujaan jostain toisesta kulttuurista, sillä he ovat alkaneet jo pitää tätä omanaan. Usein kulttuurien sekoittuessa tavat saavat maan säväyksen, mutta piirteet ovat silti jostain muualta. Tällaisiin kulttuurien välillä sekoittuneisiin asioihin voi laskea mm. murteet, kielet, tapakulttuurin sekä ruuan ja juoman. Globaaleiksi on muuttuneet mm. kebab-ruuat, pizza, viini, pasta, roskaruoka, Pepsi, Coca Cola, tatuoinnit, alkoholi ja pikkusanat, kuten yolo ja lol.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti