5. Väestön alueellinen jakautuminen **

Väentiheys ilmaisee asukkaisen määrän neliökilometrilla eli as/km². Väentiheyteen eli asutuksen jakautumiseen vaikuttaa olosuhteet, sillä esimerkiksi Lapin tuntureilla asutus on hyvin harvaa, mutta taas Etelä-Suomessa useilla paikoilla, etenkin keskusta-alueilla, asutus on hyvinkin tiuhaa. Vaikka koko Suomen väentiheys vuonna 2013 oli 17,9 as/km², on esimerkiksi Enontekijöillä, Utsjoella ja Savukoskella väentiheys vain 0,2 as/km², kun taas Helsingissä väentiheys on keskimäärin 2826 as/km² ja Lappeenrannassa keskimäärin 50 as/km². Koko Suomen väentiheys on harva juuri siitä syystä, että asutus on jakautunut erilailla eri alueilla. Vaikka Helsingin väentiheys olisin suuri, on Suomen Lapisissa myös paljon erittäin vähän asuttuja alueita, joka vaikuttaa paljon koko Suomen väentiheys-lukuun.

Tiheään asuttu alue, Toronto

Vaikka Lappeenrantakin on kohtuullisen asuttu alue, sisältää sekin harvoin asuttuja alueita, kuten Nuijamaa ja Joutseno. Eikä Lappeenrannassa ole esimerkiksi korkeita kerrostaloja, joka mahdollistaisi monen ihmisen asumisen pienellä alueella neliökilometrejä katsoessa.

Kokonaan harvaan asuttuja alueita on mm. sademetsät, aavikot ja Antarktis. Myöskin mm. Islannissa, Grölannissa, Alaskassa ja Siperiassa on valtaosa harvaan asuttuja alueita.

Harvaan asuttu alue, Saariselkä

Tiheään asuttuja alueita ovat etenkin suurkaupungit ja muutamat maat, kuten Kairo, Intia ja Kiina. Useat maat, kuten Venäjä ja Yhdysvallat, ovat laajoja maita, joissa ihmisiä asuu runsaasti, mutta myös nämä maat sisältävät alueita, joilla asutus on harvaa, joten korkeimpien väentiheyslukujen joukkoon ne eivät pääse.

Tiheimpiä ja harvimpia alueita miettiessäni olisin tiheimmin asuttuihin alueisiin laittanut Kiinan, Intian, Japanin ja Yhdysvallat, mutta oikeastaan Monaco (16905 as/km²), Singapore, Vatikaani, Malediivit ja Malta kohoavat tiheimmin asuttujen alueiden listan kärkeen. Olin aivan unohtanut saaret, joissa tosiaan on pieni ja rajallinen tila, missä asua, joten väentiheyskin näin ollen on usein suurempi. Harvimmin asuttuihin alueisiin olisin laittanut Mongolian ja Alaskan, joista Mongolia (2,0 as/km²) oli ainut kärjessä oleva ja sen lisänä siellä olisi mm. Namibia, Australia, Surinam, Mauritania ja Islanti (3,0 as/km²). Yllättävää kyllä harvimmin asuttujen alueiden listalla Kanada oli yhdeksäntenä, mutta Kanada, kuten monet muut listalla olevat ovat laajoja alueita, jossa asutus on levittäytynyt laajalle alueelle.

Väestö jakaantuu eri alueille

Mantereiden koossa asutuksen tiheyttä tarkkaillessa on huomattava, että valtaosa tiheästi asutuista alueista on nimenomaan päiväntasaajan pohjoispuolella. Etenkin Eurooppa ja Itä-Aasia ovat tiheästi asuttuja. Pohjois-Amerikan itäosissa, Meksikossa ja Kaakkois-Aasiassa on tiheästi asuttuja alueita runsaasti, sillä siellä on myös teollisuutta ja suuria satamia. Monessa paikassa asutus on keskittynyt rannikolle veden lähelle, sillä vedestä on paljon hyötyä.

Harvan ja tiheän asutuksen syyt jaetaan kahteen pääosaan, jotka ovat luonnonmaantieteelliset syyt sekä kulttuurimaantieteelliset syyt. Luonnonmaantieteellisiin syihin luetaan mm. ilmasto, maaperä, pinnanmuodot, makea vesi, vesistöt, energiansaanti sekä raaka-aineet. Kulttuurimaantieteelliset syyt puolestaan pitävät sisällää esimerkiksi uskonnon, teollisuuden, siirtomaat, taikauskon, kauppareitit, historian ja globalisaation, joka sisältää mm. (kulku)yhteydet muihin maihin.

Lähde: historianet.fi

Sekä harvaan asutussa, että tiheästi asutussa alueessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa luonto on säilynyt paljon paremmin kuin monessa muussa hieman tiheämmin asutussa maassa. Tiheästi asutuissa maissa on tuhottava luontoa, jotta saadaan ihmisille lisää tilaa asumiseen, eikä joissain paikoissa olen kunnollista luonnon rauhaa havaittavissa juuri missään. Toisaalta taas tiheästi asutuissa maissa kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen on aivan lähellä, lähes kävelymatkan päässä, jos verrataan esimerkiksi Islantiin tai Lappiin, jossa lähimpään kauppaankin voi matkaa tulla jo useita kilometrejä. Pääosin tiheästi asutut alueet saastuttavat enemmän luontoa, vaikka harvemmin asutuilla alueilla esimerkiksi autot ovat pakosti enemmän käytössä. Niitä on kuitenkin vähemmän kuin tiheästi asutuilla alueilla, joten saastumista ei tapahdu yhtä paljon. Toisaalta taas tiheämmin asuvat ihmiset ovat keskimääräistä sosiaalisempia, sillä he joutuvat todennäköisemmin joka päivä useamman kerran sosiaaliseen kanssakäymiseen vieraan ihmisen kanssa.

Nykypäivänä ero ei enää ole aivan niin suuri kuin ennen, jos mietitään kahta samanikäistä esimerkiksi Akranesissa ja Helsingissä asuvaa nuorta. Nykypäivän elektroniikka on saavuttanut myös harvempaan asutut alueet, joten yhteydenpito niillä on helposti mahdollista. Toisaalta edelleenkin todennäköisemmin akranesilainen nuori arvostaa enemmän luontoa, eläimiä ja ulkona olemista kuin helsinkiläinen kotiinsa jumittunut nuori, sillä on hyvin todennäköistä, että akranesilainen joutuu tekemään esimerkiksi maatilan töitä, kun taas helsinkiläisellä ei ole koulussa käymisen lisäksi muita velvoitteita. Akranesilainen oppii varmemmin vastuuta ja elämää töiden ohessa, kun helsinkiläinen käyttää aikansa lähinnä pelatessa tietokoneella. Akranesilainen oppii myöskin kulkemaan pitkiä matkoja ja kiipeämään vuorilla, eli liikkumaan enemmän, vaikka Helsingissäkin olisi paljon liikuntapaikkoja, niin todennäköisimmin helsinkiläinen nuori ei niitä niin hyödynnä, kun ei ole pakko. Toisaalta akranesilainen kulkee yhteisbussilla kouluun, kun taas helsinkiläinen voi hyödyntää esimerkiksi rautiovaunuja koulumatkallaan.

Lähde: http://185.22.134.6/verkkolehti/?site=1&page=3&w=47

Vaikka oletettaisiinkin, että tiheämmässä asuvat ihmiset ovat sosiaalisilta suhteiltaan parempia, ei asia aina ole näin, sillä ihmisiä on niin paljon, ettei välttämättä sitä omaa tiivistä ystäväporukkaa löydy. Tosin myöskin kulttuuri- ja maakohtaisia eroja on sosiaalisuudenkin välillä.